Aika uusien tuulien

Tiedättekö sen tunteen, kun ei yhtään tiedä, että missä sinun paikkasi tässä maailmassa on? Minä tiedän, paremmin kuin hyvin. Se on monelle ulkosuomalaiselle erittäin tuttu tunne. Kun elää kahta maata ja kahta kulttuuria, ei voi aina vain nokkia rusinoita pullasta ja olla tyytyväinen. Tai kai sitä voi, mutta mieli kaipaa aina jotain pysyvää. Monet kerrat on neljäntoista vuoden aikana itketty, kun Suomesta on lomalta lähdetty. Kotia on tullu ikävä. Suomessa olevaa perhettä on tullut ikävä. Tuo tunne, että en kuulu tähän vieraaseen maahan nousi aina vaan voimakkaammaksi. Miksi en ole siellä, missä minulla on hyvä olla? Miksi en ole kotona? En missään nimessä kadu ulkomailla vietettyjä vuosia. Ne ovat antaneet niin minulle kuin perheelleni paljon. Erityisesti kokemusta. Henkistä kasvamista. Minä tiedän nyt, missä meidän paikkamme on. Ulkomaille muutto vaatii aina uskallusta ja rohkeutta. Uteliaisuuttakin. Olen erittäin iloinen, että uskalsimme, rohkenimme ja olimme uteliaita! Olemme monta kokemusta rikkaampia. Mutta nyt on aika palata kotiin.

Tulen kaipaamaan Münchenin keväistä kukkaloistoa.

Mietin pitkään, että onko blogille elämässäni enää sijaa. En asu enää ulkomailla. Sielläkin viimeisinä vuosina blogin pito jäi, kun tuntui, ettei ollut enää kenelle kirjoittaa. Kirjoitin blogia aina pääasiassa vanhemmilleni. Isäni kävi päivittäin katsomassa, onko uutta postausta tullut. Mitä hänen rakkaimmilleen tänään kuuluu. Ja sitten isänikin oli poissa. Silloin elämässäni oli vaihe, jolloin blogi ja kaikki muu menettivät merkityksensä. Työni oli lopulta pelastajani. Työni oli vaativaa, mutta myös erittäin antoisaa. Se antoi minulle voimaa ja toivoa.

Pohdiskelin nimeä uudelle blogille. Siihen yhdistyy rakkain paikkani ja mielestäni upein kukka, mitä tiedän. Koti ja pioni. Ensi kesänä toivottavasti meidänkin pihalla kasvaa pioneja :) Joka kesä Münchenissä ostin maljakkoon pioneja. Ihastelin niitä joka kerta, kun kävelin ohi. Ne selvästi ovat juuri minua varten, niin kuin meidän kotimmekin.

Pelonsekaisin ja jännittynein tuntein aloitamme uuden elämänvaiheen. Lapsemme eivät ole vielä koskaan asuneet Suomessa. Heilläkin on varmasti monta uutta asiaa opittavana. Vaikka palaamme minulle tuttuun ympäristöön, vaati päätös paljon rohkeutta. Jättää Münchenin tuttu ja turvallinen ja lähteä ihan johonkin uuteen. Talo ja sen hoito tulee viemään paljon aikaa, mutta kiitollisin mielin käännämme uuden lehden elämässä. Blogiaiheet tulevat alkuun olemaan talon remonttimme ympärillä. Siihen on kulunut paljon aikaa ja vaivaa. Lopputulos on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista.

Kiitollisin mielin köllähdän kissani viereen nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja uudet haasteet.

Tervetuloa lukemaan blogiani!

♥