Mehevä gluteeniton suklaakakku

Meillä vieteltiin viikonloppuna synttäreitä. Olen vältellyt viljoja kohta kolme vuotta, joten meidän syödään pääasiassa gluteenitonta ruokaa. Tai eihän kakut mitään ruokaa ole, mutta gluteenittomia nekin. Tein lauantaina suklaisen kakkupohjan (lasten avustuksella) ja jo illalla täytimme sen yhdessä suklaamoussella. Maku oli todella hyvä sekä pohjassa ja täytteessä.

Kakkupohja on tehty kaikkea yhtä paljon -periaatteella. Tarvitset siis kolme yhtä suurta lasia ja niihin tulee yhtä paljon kaikkea kolmea: kananmunia, sokeria ja jauhoja. Tähän pohjaan käytin 5 kananmunaa, sokeria ja jauhoina oli Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta, johon sekoitin puolet perunajauhoja. Lisäsin myös yhden teelusikallisen leivinjauhetta ja pari ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta.

Ohje:
1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
2. Lisää jauhot siivilän läpi ja vatkaa vain siten, että jauhot ovat sekoittuneet.
3. Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 40 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla. Jos taikinaa jää tikkuu, anna paistua vielä hetki.

Jäähtynyt kakkupohja on helppo leikata isolla sahalaitaisella keittiöveitsellä.

Kakku kostutettiin soijamaidolla. Suklaapohja ja soijamaito tekee kakusta pehmeän makuisen. Suosittelen!

Väliin tehtiin helppo suklaamousse:

200g tummaa suklaata
2dl kuohukermaa
2 rkl voita
5 dl vispikermaa
sokeria maun mukaan

Ohje:
1. sulata kattilassa suklaa ja voi tasaiseksi. Lisää kuohukerma ja sekoita.
2. Vatkaa vispikerma vaahdoksi.
3. Sekoita jäähtynyt suklaaseos kermavaahtoon ja lisää sokeria maun mukaan.

Kuorrutukseen käytimme tummaa suklaata. Sulatin kattilassa 200 g tummaa suklaata ja lisäsin tilkan kuohukermaa notkistamaan. Seos levittyi hyvin kakun päälle.

                                                 

Lapset koristelivat kakun suklaapähkinoillä. Oli ihan maukasta! 

Mukavaa päivää!

                                                    ♥

Pelinurkkaus

No niin, perjantaina se sitten saapui... Erittäin hartaasti ja "kauan" odotettu tietokone. Muuttokuorma on tulossa Saksasta lokakuun alussa ja poika ei mitenkään voinut sinne asti odottaa tietokoneen saapumista, joten eihän se auttanut, kuin miehellä pakata kone ja lähettää se. Kaikkea sitä vanhemmat joutuukin tekemään 😅 No, itsehän en ole mitenkään noiden isojen koneiden fani enkä varsinkaan sisustusmielessä. Kun siihen koneeseen tarvitsee lisäksi ison näytön ja sellaisen gaiming tuolin. Olin ihan periaatteesta pelituolin ostoa vastaan ja vaikka poika kuinka vinkui, niin en antanut periksi. "Ne ei sovi sisustukseen" ei kuitenkaan kelvannut hänelle vastaukseksi. Noh, empä olisi uskonut, että sellainen tuoli löytyy, jonka minä hyväksyn. Niin vain poika sai mieleni muutettua. Ja on kuulkaa mukava tuoli istua. Ihan eri luokkaa, kuin nyhjöttää kovalla puutuolilla tuntitolkulla (koska semmosia aikojahan nuo teinit ruukaa koneen edessä viettää).

Tämmönen pelipaikasta nyt sitten tuli. Kone piti sijoittaa siten, että vahingossakaan yksikään valonsäde pääse siihen kajoamaan. Onneksi huoneessa on alkovi, joka on tarpeeksi synkkä ja pimeä paikka ja sopivasti piilossakin. 

Ehkä tämä tuoli ei nyt oikeasti niin hirveä ole. En kelpuuttanut yhtään tuolia, mitä poika aikaisemmin oli ehdotellut, mutta tämä valko-musta sitten läpäisi kriteerit. Ja ei näyttökään niin kaamea ole. Molemmat tuoli ja näyttö piti hankkia Suomesta, että pääsee heti pelailemaan.

Näyttö on mielestäni itseasiassa ihan kiva ja voisin kuvitella itsekin istahtavani tuohon nettisarjoja katselemaan. Kaareva malli tekee sen katsomisesta mukavampaa. Näyttö ja tuoli ostettiin molemmat verkkokauppa.comista. Sinne on aina mukava mennä, kun palvelu pelaa ja tuotteet ovat edullisimmasta päästä.

Lopuksi vielä kuva pojan huoneen seinältä. Minusta tämä teksti oli niin ihana 😍

Mukavaa päivää kaikille!

                                                     ♥

Kinuskiomenat

Huomenta! Minähän aijoin, että sitten Suomessa ollessa en enää tee herkkuja. No arvatkaapas, miten aikomukseni on pitänyt. Erittäin huonosti. Saksassa en pitänyt kaapissa mitään vierasvaroja, koska kaikki ihmiset yleensä ilmoittivat tulostaan etukäteen, niin osasi varautua. Täällä kaapissa pitäisi olla aina jotain herkkua, ihan vain vieraiden varalle. Itse en tietenkään halua niitä syödä, mutta välillä uhraudun, ettei tarvitse roskiin heittää 😇

Löysin muutama vuosi sitten ihanan kinuskiomenoiden ohjeen, ja se on syksyn ehdoton suosikkini! Reseptiin tulee omenoita ja kaurahiutaleita. Eli siis täyttä terveysruokaa! Voi olla oikeasti aika kaloririkasta, joten en suosittele koko vadillista syömään kerralla 😊 Omenavuoka on aika yksinkertainen tehdä.

Kinuskiomenat

Ainekset:

6 omenaa

100 g voita

2 dl fariinisokeria

2 dl kuohukermaa

 kaurahiutaleita

rouhittuja manteleita

1. Leikka omenat viipaleiksi ja asettele ne uunivuokaan. 

2. kypsennä 200 asteessa 10 minuuttia.

3. Kiehauta voi, fariinisokeri ja kuohukerma kattilassa, kunnes seos on saennut kinuskiksi. 

4. Lisää kinuskiin rouhittuja manteleita ja kaurahiutaleita siten, että seos on sakeaa, mutta ei liian jäykkää.

5. Lusikoi kinuskiseos omenoiden päälle ja paista uunissa vielä 10 minuuttia.

6. Nauti jäätelön kanssa. 

Tässä eilinen herkkusatsini :) Jäätelön sijasta minulla on tuossa turkkilaista jogurttia. Säilytän valmista seosta jääkaapissa ja lämmitän sitä vähän ennen tarjoilua. Parasta se on kuitenkin suoraan uunista otettuna kera kylmän jäätelön. Turkkilaista jogurttia käytän nykyään ihan päivittäin, koska täältä Suomesta on todella hankala saada ihan tavallista rasvaista rahkaa, jossa ei ole sokeria eikä makeutusaineita. Kaikki tavalliset rahkat ovat rasvattomia, jotka ei minulle (meille) maistu. Jos teillä on tiedossa, mistä saisi rasvaista rahkaa, jossa olisi ravintoaineet tallella, niin kirjoittakaa minulle!

Mukavaa viikonloppua!

                                                     ♥

Yläkerran vessan muutos

Hej! Täällä on kuulkas opeteltu ruotsia ihan olan takaa. 😊 Lapset eivät Saksassa opetelleet ruotsia ja nyt sitä opetellaankin sitten kaiket illat. Ihan joutuu omaakin "tietoutta" laittamaan kehiin 😛 Poika olisi itse asiassa saanut vapautuksen ruotsin oppimisesta, mutta päätettiin sitten kuitenkin ottaa se, koska nykyhenki tuntuu olevan, että tehdään pakkoruotsista vielä vähän enemmän pakollisempaa. Niin eteen se tulee sitten joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Ruotsin opiskelusta päästäänkin sujuvasti vessa-asioihin 😝 Eli siis yläkerrassa remppasimme myös vessan. Se oli oikeastaan ihan pakollista, että sitä pystyi käyttämään. Vessa oli nimittäin aivan hirveässä kunnossa. Jopa pesuallas oli koitettu repiä irti seinästä, mutta jätetty se sitten kuitenkin roikkumaan paikoilleen. Ei auttanut, kun ostaa uusi pesuallas- ja kaappi. 

Vessan lattian maalasin harmaaksi (ylläri) kaakelimaalilla. Pesuallas-kaappi ostettiin Bauhaussista, samoin hana. Se olikin vessan isoin menoerä, muutoin tämä remontti ei tullut kalliiksi. Haastavin homma oli putkien kiinnitys oikein, koska vanhassa oli käytetty jotain iänikuisia muttereita ja niiden paikkaaminen nykyaikaisilla ei ollut niin yksinkertaista. Onneksi tästä ei nyt hirveä matka ole rautakauppaan, "muutaman" kerran taisi mies sinne kurvata 😀

Vessasta tuli vähän kodikkaampi, kun seinälle laitettiin taulu. Ihastuin tähän parffis-tauluun ja kokonsakin puolesta se sopi seinälle mainiosti.

Tyttärellä alkaa olemaan meikkejä sekä purkkeja ja purnukoita, joten seinälle hankittiin hyllykkö. Ihan kätevä pieneen tilaan, kun altaan yläpuolelle ei kaappia sopinut. Olisi muuten tullut liian ahdasta, kun tila ei ole mitenkään iso. Yläkerran vessa on nyt meidän kaikkien mieleen ja itsekin käyn mieluummin siellä meikkaamassa 😊

Kivaa viikonloppua!

                                                     ♥

Tyttären huoneen muutos

Nyt tuleekin sitten kaikkien teiniprinsessojen unelmapostaus! Tyttären huone on talon huoneista ehdottomasti minun suosikkini. Voisin asua siellä aivan hyvin itsekin. Lähtökohtana meillä oli, että myös lastenhuoneisiin käytetään laadukkaita materiaaleja ja vaaleita sävyjä. Tyttären huoneesta löytyvät saman harmaan sävyt kuin pojankin huoneesta, mutta pojan mustat värisävyt ovat väistyneet tyttömäisiin sävyihin. Eli siis vaaleanpunaiseen 😊 Ei kuitenkaan mitään vaahtokarkkia, vaan tyylikästä ja hempeää. 

Tässä kuva viime kesältä, kun kovin paljon tavaraa ei oltu vielä tuotu mukana ja sänkykin oli minun vanha. Tyttären huoneessa on ehkä ihaninta sen rauhallisuus. Työpöytä on samaa mallia kuin pojalla, mutta jalat ja etulaatikko ovat valkoiset. Matto on yksi suosikeistani, Vallilalta sekin. Verhot ovat aikoinaan äitini hankkimat ja ne sopivat tytön huoneeseen täydellisesti.

Tässä kuvassa on sitten peilikin saatu paikoilleen. Peili ei ole tullut jäädäkseen. Se jäi yli muista huoneista, joten sijoitettiin se tuohon kirjoituspöydän päälle. 

Tuoli on myös äitini aikoinaan hankkima ja se sopii kivasti tytön huoneeseen. Tuommonen vaaleanpunainen kimalteleva lampaantalja piti ostaa, kait se nyt menee, vaikka ei ihan minun juttuni olekaan. 

Myös tytölle hankittiin leveä ja hyvä sänky. Seinätarran ostin mukaan Münchenistä. Tyttö rakastaa kissoja (ja koiria), joten päädyimme kissa-teemaan. En ole oikein tyytyväinen tarran lehtien väriin, ovat vähän turhan kirkkaat. 

Tyttären huoneeseen hankittiin myös vaateteline. Noh, koska tiedätte: tytöt ja vaatteet... 😀 Tarkoitus on, että kaikkia vaatteita ei kerralla tuossa säilytetä ja että tytär oppii myös huolehtimaan omista vaatteistaan ja laittamaan ne hengareihin. Siinä voi vaikka aamulla sängyssä loikoilla ja miettiä, mitäköhän tänään laittaisi päälle 😊

Lopuksi vielä yksi kuva talvelta. Tyttären huoneen ikkunasta näkyy kaunis koivumetsä. Tätä näkyä voisi ihailla päivät pitkät... 

Mukavaa päivää teille kaikille!

♥

Pojan huoneen muutos

No niin, nyt päästään jo itse talon remonttiin. Talomme on 50-luvulla rakennettu rintamamiestalo. Äitini on ollut kaksivuotias, kun isovanhempani ovat sen rakentaneet, joten talolla on minulle erityisen suuri tunnearvo. Talo on ollut minulle ensin mummola, sitten teinivuosieni koti ja nyt se on minun perheeni koti. Viime kesänä, kun saimme talon virallisesti omistukseemme, oli se suoraan sanottuna hirveässä kunnossa. Sisällä haisi pahalle, siellä ei oltu kunnolla siivottu varmaankaan vuoteen ja varsinkin yläkerta ei ollut edes asuttavassa kunnossa. Huoneita oli pidetty vanhojen vaatteiden säilytystilana ja romua oli jäänyt edellisen asukkaan jäljiltä melkoiset määrät. Eipä siinä auttanut muu kuin tilata roskalava paikalle ja alkaa purkamaan paikkoja! Sehän se vasta mukavaa puuhaa olikin! 😄 Harmi, ettei huoneista ole kunnollisia "ennen" kuvia, sillä ette varmasti uskoisi, missä kunnossa esim. yläkerran muovimatto oli... Monia vuosia vanhoja ruokaläiskiä, haiseva keittiö ja likaa joka paikassa. Siivosin yläkerran jääkaappia monta päivää, että kehtasin antaa sen pois. Muutoin olisimme joutuneet sen itse kierrättämään. 

 Pojan huone remontin jälkeen

Itse huoneen purkamisessa meni muutama päivä. Vanha keittiö ja huonekalut pois roskalavalle, listojen irrotus ja seinien perusteellinen pesu. Sitten rautakauppaan etsimään sopivaa maalia seiniin ja laminaattia lattioihin. Päätimme heti alussa, että muovimattoon emme enää lähde ja vaaleita sävyjä on saatava. Alakerrassa on koivulattia, mikä sinällään on ihan kiva, mutta kerää helposti naarmuja ja on kellertävä. Joten harmaa laminaatti oli hakuisessa. Laminaateissa on nykyään tosi isot valikoimat, ja oikean laminaatin löytäminen oli haastavaa. Lopulta päädyimme vaaleanharmaaseen laminaattiin, joka mielestämme vaikutti meille oikealta.

Aikamme, kun laminaatteja pähkäilimme, päädyimme tähän Bauhaussin Tammi vista-malliin. Siinä oli vähän värivaihtelua, sävy oli tarpeeksi vaalea ja materiaali tuntui kestävältä. Joten ei muuta kuin kassan kautta kotiin ja asentamaan. Olimme lukeneet netistä, että asentaminen on helppoa ja niinhän se olikin. (vaikka en itse yhtään lankkua asentanutkaan :D ) Mies ja appiukko laittoivat hihat heilumaan ja ei aikaakaan, kun koko yläkerrassa oli uusi lattia. Ja hieno muuten onkin, vaikka itse sanonkin!

Minun tehtäväkseni jäi aloittaa maailhommat. Laminaattimallin kanssa etsin sopivan maalisävyn ja päädyin Tikkurilan laasti-sävyyn. Seinät näyttivät maalinpeitossa nimen omaan harmailta, eikä ollenkaan sinisiltä. Väri on myös tarpeeksi vaalea, ettei lopputulos ole liian synkkä. Eikä myöskään liian vaalea, jotta värin erottaa seinästä. Olemme myös väriin todella tyytyväisiä.

Tässä sentään yksi kuva, missä näkyy vähän välivaihetta. Tällä seunustalla oli ennen keittiö. Keittiön alta paljastui vuosikymmenten aikana käytetyt värisävyt 😊 Keittiön kaakeleiden alta paljastui talon alkuperäistä muuria, josta olimme innoissamme. Halusimme ehdottomasti säilyttää näköisällä isoisäni muuraaman muurin! Miten ihana yksityiskohta pojan huoneeseen. Siihen on edelleen vetämättä lakka päälle, mutta ehkä se ajan kanssa tapahtuu... Kuvassa näkyy myös vähän muovimattoa, joka oli huoneessa ennen remonttia.

Olen vältellyt eri puulajien sekoittamista, sillä aiemmin talossa oli jos jonkinmoista puulajia kaikissa huonekaluissa. Ainoastaan pojan kirjoituspöydässä on nyt harmahtavaa puuta. Mielestäni sopii sävyjen puolesta huoneeseen. Pöytä ja tuoli on molemmat ostettu Jyskistä. Seinälle laitoimme muiston Münchenistä. Lamppu on isäni vanha, jota poikani rakastaa. Lamppu sopii myös värinsä puolesta hyvin muuraukseen. 

Halusimme satsata hyviin sänkyihin ja tilasimme lapsille leveät omat sängyt. Niihen saaminen yläkertaan olikin ihan oma projektinsa. Voi kauhistus, siinä tarvittiinkin aika monta käsiparia! Pojan sängynpääty on nahkaa ja sängyssä on säilytyslaatikko esim. lisäpetivaatteille. Sängyn yläpiolella on sisustustarra. Verhot ovat edelleen liian pitkät, koska ompelukoneeni on vielä Saksassa. Sitten kun muuttokuorma saapuu, niin pääsen nekin lyhentämään. Verhot ovat pimennysverhot ja niillä saa todella hyvin pimennettyä koko huoneen. Matto on Vallilan mallistosta. 

Pojan huone tulee tässä lähiaikoina vielä muuttumaan, koska The tietokone saapunee tällä viikolla ja se tarkoittaa pelipaikan rakentamista johonkin nurkkaan 😃  Mutta siitä kuvia sitten jossakin vaiheessa.

Leppoista keskiviikkoa!

♥

Aika uusien tuulien

Tiedättekö sen tunteen, kun ei yhtään tiedä, että missä sinun paikkasi tässä maailmassa on? Minä tiedän, paremmin kuin hyvin. Se on monelle ulkosuomalaiselle erittäin tuttu tunne. Kun elää kahta maata ja kahta kulttuuria, ei voi aina vain nokkia rusinoita pullasta ja olla tyytyväinen. Tai kai sitä voi, mutta mieli kaipaa aina jotain pysyvää. Monet kerrat on neljäntoista vuoden aikana itketty, kun Suomesta on lomalta lähdetty. Kotia on tullu ikävä. Suomessa olevaa perhettä on tullut ikävä. Tuo tunne, että en kuulu tähän vieraaseen maahan nousi aina vaan voimakkaammaksi. Miksi en ole siellä, missä minulla on hyvä olla? Miksi en ole kotona? En missään nimessä kadu ulkomailla vietettyjä vuosia. Ne ovat antaneet niin minulle kuin perheelleni paljon. Erityisesti kokemusta. Henkistä kasvamista. Minä tiedän nyt, missä meidän paikkamme on. Ulkomaille muutto vaatii aina uskallusta ja rohkeutta. Uteliaisuuttakin. Olen erittäin iloinen, että uskalsimme, rohkenimme ja olimme uteliaita! Olemme monta kokemusta rikkaampia. Mutta nyt on aika palata kotiin.

Tulen kaipaamaan Münchenin keväistä kukkaloistoa.

Mietin pitkään, että onko blogille elämässäni enää sijaa. En asu enää ulkomailla. Sielläkin viimeisinä vuosina blogin pito jäi, kun tuntui, ettei ollut enää kenelle kirjoittaa. Kirjoitin blogia aina pääasiassa vanhemmilleni. Isäni kävi päivittäin katsomassa, onko uutta postausta tullut. Mitä hänen rakkaimmilleen tänään kuuluu. Ja sitten isänikin oli poissa. Silloin elämässäni oli vaihe, jolloin blogi ja kaikki muu menettivät merkityksensä. Työni oli lopulta pelastajani. Työni oli vaativaa, mutta myös erittäin antoisaa. Se antoi minulle voimaa ja toivoa.

Pohdiskelin nimeä uudelle blogille. Siihen yhdistyy rakkain paikkani ja mielestäni upein kukka, mitä tiedän. Koti ja pioni. Ensi kesänä toivottavasti meidänkin pihalla kasvaa pioneja :) Joka kesä Münchenissä ostin maljakkoon pioneja. Ihastelin niitä joka kerta, kun kävelin ohi. Ne selvästi ovat juuri minua varten, niin kuin meidän kotimmekin.

Pelonsekaisin ja jännittynein tuntein aloitamme uuden elämänvaiheen. Lapsemme eivät ole vielä koskaan asuneet Suomessa. Heilläkin on varmasti monta uutta asiaa opittavana. Vaikka palaamme minulle tuttuun ympäristöön, vaati päätös paljon rohkeutta. Jättää Münchenin tuttu ja turvallinen ja lähteä ihan johonkin uuteen. Talo ja sen hoito tulee viemään paljon aikaa, mutta kiitollisin mielin käännämme uuden lehden elämässä. Blogiaiheet tulevat alkuun olemaan talon remonttimme ympärillä. Siihen on kulunut paljon aikaa ja vaivaa. Lopputulos on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista.

Kiitollisin mielin köllähdän kissani viereen nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja uudet haasteet.

Tervetuloa lukemaan blogiani!

♥